25-päinen luokka tapasi rouva Heilenin Gronaun asemalla klo 17.35, ja kaikki pääsivät junaan Münsterin päärautatieasemalle. Lyhyen tauon jälkeen luokka lähti kävellen Wolfgang Borchert -teatteriin katsomaan näytelmää ajoissa.
Näytelmä käsitteli rikosasianajajaa, jonka vaimo lähetti "mindfulness-valmentajan" luokse, jotta hänellä olisi vähemmän stressiä töistä ja siten enemmän aikaa tyttärelleen. Kun asianajaja haluaa viettää viikonlopun rannalla tyttärensä kanssa, hänen mafia-asiakkaansa pakottaa hänet auttamaan häntä piiloutumaan. Tästä alkutilanteesta syntyy monia jännittäviä ja huvittavia tilanteita, joihin liittyy väkivaltarikoksia, lastentarhoja ja muita sotkuja.
Erityisen hauskoja olivat kohtaukset, joissa päähenkilö sovelsi valmentajansa "mindfulness-neuvoja" itse asiassa hyvin vaarallisissa, dramaattisissa tilanteissa, jotka eivät oikeastaan sopineet tunnelmaan lainkaan. Jännitystä luotiin esimerkiksi silloin, kun asianajaja oli joutumassa surmansa saaneen päämiehensä kuljettajan paljastamaksi. Yleisesti ottaen voi sanoa, että näyttelijät näyttelivät roolinsa vakuuttavasti, vaikka jotkut hahmot, kuten asianajajan tytär, vaikuttivatkin ajoittain liioitelluilta. Joka tapauksessa on kiitettävä sitä, että kaikkiaan vain kolme näyttelijää esitti yhteensä yli kaksikymmentä hahmoa.
Vaikuttavaa oli myös se, miten eri paikat luotiin pelkällä valolla ja näyttelemällä: Lavasteena oli vain Peugeot-avoauto, joka muuttui kohtauksen mukaan erilaisiksi paikoiksi, esimerkiksi asianajajan toimistoksi, lasten leikkipuistoksi tai kidutuskammioksi.
Tämä teatterimatka jää varmasti kirjallisuuskurssilaisten mieleen pitkäksi aikaa ja ehkä myös inspiroi heidän omaa näytelmäänsä, joka on tarkoitus esittää kesällä.
Yella Wölke, Q1